Korealainen keittiö
Korealaiseen makumaailmaan pääsee käsiksi, kun kaapista löytyy korealaista soijakastiketta (ganjang), seesamiöljyä (chamkireum), punapippuritahnaa (gochujang), soijapaputahnaa (daenjang), korealaista riisiä (ssal), nuudeleita (kuksu) ja kimchiä, eli fermentoitua mausteista kiinankaalia. Tunnetuimmat ruokalajit ovat Korean barbeque, bibimbap, kimbab, japchae, kimchijjigae ja bulgogi.
Koreassa ruokailu on sosiaalinen tapahtuma ja ruoat jaetaan yhdessä pöytäkunnan kesken. Varsinaisten pääruokien lisäksi pöytään katetaan useita lisukkeita (banchan) pienissä kulhoissa. Ne ovat erilaisia pikkelöityjä kasviksia tai maustetahnoja, joita kukin voi ottaa mieltymyksiensä mukaan.
Korealainen ruoka historian valossa ja perinteinen ruokakulttuuri
Monet korealaisen ruokavalion perusaineet ovat sellaisia, joita korealaiset ovat tuottaneet ja syöneet jo tuhansien vuosien ajan. Kaikkein vanhinta korealaisen ruokavalion kerrostumaa ovat riisi, ohra, hirssi ja pavut, merenelävät, sekä monet hapattamalla säilötyt ruoat ja soijapohjaiset tahnat. Riisiä on kasvatettu Korean niemimaalla jo ainakin 4000 vuoden ajan. Se vakiintui päivittäiseksi ruoka-aineeksi helpon valmistustapansa takia: se nimittäin haudutettiin kypsäksi pyöreissä saviastioissa.
Arkeologisten tutkimusten perusteella tiedetään, että korealaiset söivät jo tuhansia vuosia sitten pinjansiemeniä, kastanjoita, päärynöitä, persikoita ja hasselpähkinöitä. Varsinaisten vihannesten, kuten salaatin, munakoison ja erilaisten kurpitsoiden lisäksi Koreassa on aina syöty runsaasti monia sellaisia villivihanneksia, joita Suomessa ei tunnistettaisi ruoaksi (esim. saniaisiin kuuluva gosari) tai joita ei edes kasva meillä (esim. kellokasvien heimoon kuuluva doraji).
Merenelävät ovat kuuluneet ruokavalioon varhaisista ajoista alkaen. Korean niemimaan edustalla kohtaavat kylmät ja lämpimät merivirrat, jonka vuoksi sieltä saadaan poikkeuksellisen suuria kalasaaliita. Jo tuhansia vuosia sitten korealaiset söivät ainakin simpukoita, ostereita, makrilleja ja haukia. Merikasvien, kuten merilevän, syömisellä on myös pitkät juuret. Sen sijaan lihankasvatus on ollut korealaisille varsin vierasta, koska vuoristoinen niemimaa ei sovellu suuren mittakaavan karjankasvatukseen. Korealaiset ovat kuitenkin olleet taitavia metsästäjiä – sinänsä harvinaista maanviljelijäkansoille – ja siten heille on periytynyt taito säilöä ja valmistaa liharuokia. Riistaeläimiä olivat metsäkauriit, villisiat ja peurat, kun taas hevosia ja lehmiä pidettiin lähinnä vetojuhtina. Kanoja pidettiin munien vuoksi -ja fasaaneja kasvatettiin herkullisen lihan vuoksi.
Varhaisimpien ruokalajien päälle on myöhempinä aikoina karttunut erilaisia kerrostumia. Goryeo-dynastian aikana (918–1392) kehittyi teekulttuuri ja makeiden kakkusten leipominen riisijauhosta, hunajasta tai kastanjoista yleistyi, kuten myös lootuksenjuurien, tarojen, purjon, ruohosipulin, ja valkosipulin kasvatus. Buddhalaisuuden vaikutuksesta lihan syönti oli lähes olematonta. Joseon-dynastian aikana (1392–1910) maanviljelysmenetelmät edistyivät ja uusia viljalajikkeita kehitettiin. Ulkomaisten vaikutteiden myötä alkoi punapippurin, perunan ja tomaattien kasvatus. Kalateollisuus ja säilöntämenetelmät kehittyivät ja lihan syönti yleistyi.
Riisin ravintoarvoa ja makua korealaiset lisäsivät sellaisilla ruoka-aineilla kuin hapattamalla säilötty kala, etikkasäilötyt retikka ja kurkku, sekä tietenkin kansallisruoka kimchi, joka muistuttaa eurooppalaista hapankaalia. Sen edeltäjiä olivat suolaveteen tai soijakastikkeeseen säilötyt vihannekset ja nykyisenkaltaiseksi tulisesti maustetuksi kimchiksi se kehittyi 1700-luvulla, kun portugalilaiset kauppiaat olivat esitelleet korealaisille punapippurin. Ennen nykyaikaisia säilömismenetelmiä kimchi oli erinomainen tapa saada vitamiineja ja väriä talvikauden aterioihin.
Korealaisen ruoan valmistamiseen ja nauttimiseen liittyy paljon korealaisille ominaisia tapoja, joista tärkeimpiä lienevät vanhempien kunnioittaminen ja yhteisöllisyys. Ruoka on ollut tapana tarjoilla ensin vanhuksille, joille myös annetaan parhaat palat. Edelleenkin hyviin tapoihin kuuluu odottaa, että pöytäkunnan vanhin aloittaa ruokailun.